Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 3/2008
Suurin osa hevosia myyvistä ihmisistä on rehellisiä ja kertoo todenmukaisesti kaikki tiedossaan olevat viat tai piirteet, joita hevosessa on. Monesti niin myyjiltä kuin ostajilta unohtuu kuitenkin se tosiasia, että myyjä vastaa hevosessa olevista vioista myyntihetkellä, myös siinä tapauksessa että viat ovat piileviä. Eli vaikka myyjällä ei olisi aavistustakaan siitä, että hevosessa on joku tietty vika, voi ostaja joissain tapauksissa vian perustella vaatia esimerkiksi hinnanalennusta tai jopa kaupan purkua mikäli hevonen ei sovi siihen käyttötarkoitukseen, mihin se on ostettu. Automaattisesti myyjän ei tietenkään tarvitse vikaa korvata, vaan ostajalla on todisteluvelvollisuus siitä, että vika on ollut hevosessa jo kaupantekohetkellä.
Aivan näin yksiselitteistä ei kaupanteko – etenkään hevoskaupan – kuitenkaan ole. Kun hevosta lähtee myymään, on kauppakirja tärkein tehtävä asiakirja, hyvänä kakkosena seuraa omistajanvaihdosilmoitus. Kauppakirjaan tulee kirjata kaikkien sovittujen kohtien lisäksi hevosen aiottu käyttötarkoitus. Siitostammalta tai seuraponilta ei tietenkään vaadita samanlaista terveydentilaa kuin kilparatsulta tai –ravurilta. On siis hyvinkin merkittävää, myydäänkö hevonen harrastuskäyttöön vai kilpailemaan kansallisilla estekentillä joka viikonloppu.
Kauppoja on vaadittu purettavaksi myös hevosen luonteen perusteella. Tässäkin asiassa molempien osapuolten etu on, mikäli käyttötarkoitus on kirjattu kauppakirjaan. ”Seura- ja harrasteponi lapsille” edellyttää luonnollisesti erilaista luonnetta kuin ”kouluratsu kilpailukäyttöön aikuisratsastajalle”.
Lue koko artikkeli tästä (pdf)